Heräsin yllättävän levänneen oloisena, vaikka vahingossa tulikin valvottua. Näin koko yön unia opettajana olemisesta... Mulla on sellanen olo, että koko tän ajan, kun mua on ahdistanut se, mikä musta tulee isona, niin oikeasti ahdistus on ollut sitä, että in the back of my mind oon tiennyt, että haluaisin opettajaksi, mutten ole uskaltanut tarttua siihen unelmaan kiinni. Ahdistus on tullut unelman tukahduttamisesta ja siitä, etten ole uskonut itseeni.
Tein aamupalaksi omena-kaurapuuroa höystettynä parilla desillä mansikoita, nam! Nyt pitäisi jaksaa vaan keskittyä opiskeluun, mikä jostain syystä tuntuu nyt just hankalalta. Mutta koitan olla stressaamatta. Kunhan ensi viikon torstai on ohi niin sitten helpottaa taas hetkeksi. Mielessä on tällä hetkellä, että voisin mennä kotiin ensi viikonloppuna käymään... kovasti tekis mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti