Kaivoin eilen esiin vauvakirjani, lukion kroniikkani ja vanhan ystäväni-kirjan. Must on niin ihana lukea kaikkia tollasia vanhoja juttuja. Must on niin siistiä huomata, että ne luonteenpiirteet, tavat ja mieltymykset, jotka mulla on ollut alle 3 vuoden ikäisenä, on vieläkin samat. Tässä muutama hauska otos:
7.6.91 Petraa herätellessä: "Mä halun vaan yks kerta täs köllöttää. Mee pois ni mä köllötän."
Petra 12/91: "Miten se voi olla mahdollista, jos telkkarissa sanotaan, että huomenna tulee sade? Mitä, jos ei se vesi tiedä, mitä telkkarissa sanottiin?"
12/91: Puhuttiin Mirrin (kissan) tulevasta leikkauksesta. Jonkin ajan kuluttua Petra alkoi ulvoa: "Minä en ainakaan halua, että multa leikataan munakorit pois."
Must tämä oli kans niin hassu, koska huomaan olevani edelleen samanlainen, niin ärsyttävää kuin se onkin!
"Olen hyvin herkkä loukkaantumaan (~3v). Alan murjottaa, painun lysyyn ja peitän silmäni, jos joku vähänkin toruu minua. Usein juoksen omaan sänkyyni itkemään mieliharmiani - kunnes joku tulee lohduttamaan."
Samoja piirteitä on edelleen havaittavissa, kun suutun tai loukkaannun. Vetäydyn pois ja usein alan itkeä. Ja muutenkin, rankat tilanteet ja ääritunnetilat, kuten ilo, suru, väsymys jne purkautuvat itkuna. Kiitos vanhemmille, kun ovat kirjanneet kehitystäni ylös muistiin!
Selvisi muuten, miksi missasin sen lääkärin vastaanoton eilen aamulla! Eihän se mun herätyskello ollutkaan soinut, ei soinut tänäännkään aamulla. Kännykkä on rikki! Yhyy :(
Tjahas, kohta lähden Giddens -piiriin keskustelemaan muiden kurssilaisten kanssa aiheista "Poverty, Social Exclusion and Welfare" ja "Global Inequality", eli mielenkiintoisia aiheita tiedossa. Sitten lounastelua (Oliviassa ruuaksi pitäis olla juurespataa nam!) ja kansiksen tenttiin lukemista, minkä jälkeen antropologian luento ja sit kotiin pyykkäämään ja lukemaan.
7.6.91 Petraa herätellessä: "Mä halun vaan yks kerta täs köllöttää. Mee pois ni mä köllötän."
Petra 12/91: "Miten se voi olla mahdollista, jos telkkarissa sanotaan, että huomenna tulee sade? Mitä, jos ei se vesi tiedä, mitä telkkarissa sanottiin?"
12/91: Puhuttiin Mirrin (kissan) tulevasta leikkauksesta. Jonkin ajan kuluttua Petra alkoi ulvoa: "Minä en ainakaan halua, että multa leikataan munakorit pois."
Must tämä oli kans niin hassu, koska huomaan olevani edelleen samanlainen, niin ärsyttävää kuin se onkin!
"Olen hyvin herkkä loukkaantumaan (~3v). Alan murjottaa, painun lysyyn ja peitän silmäni, jos joku vähänkin toruu minua. Usein juoksen omaan sänkyyni itkemään mieliharmiani - kunnes joku tulee lohduttamaan."
Samoja piirteitä on edelleen havaittavissa, kun suutun tai loukkaannun. Vetäydyn pois ja usein alan itkeä. Ja muutenkin, rankat tilanteet ja ääritunnetilat, kuten ilo, suru, väsymys jne purkautuvat itkuna. Kiitos vanhemmille, kun ovat kirjanneet kehitystäni ylös muistiin!
Selvisi muuten, miksi missasin sen lääkärin vastaanoton eilen aamulla! Eihän se mun herätyskello ollutkaan soinut, ei soinut tänäännkään aamulla. Kännykkä on rikki! Yhyy :(
Tjahas, kohta lähden Giddens -piiriin keskustelemaan muiden kurssilaisten kanssa aiheista "Poverty, Social Exclusion and Welfare" ja "Global Inequality", eli mielenkiintoisia aiheita tiedossa. Sitten lounastelua (Oliviassa ruuaksi pitäis olla juurespataa nam!) ja kansiksen tenttiin lukemista, minkä jälkeen antropologian luento ja sit kotiin pyykkäämään ja lukemaan.
Arkea kai eniten mahtuu elämäämme,
saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti