Turuuuuuuus!

Oi ku ihanaa olla kotona pitkästä aikaa! Täytyykin kattoa kalenterista, millon viimeks olin tällee pidemmän aikaa. Aion siis olla Turussa nyt n. 1.5 vk. Huomenna menen sairaalaan töihin ja olen töissä yhteensä 5 päivää (to,pe,ma,ti,ke). Mutta tänään on tiedossa vapaa päivä!

Juna oli super täynnä eilen! En muistanutkaan, että jos lähden klo 16 junalla, niin työmatkaliikenneruuhka on huipussaan, joten istuin siellä jätti kokoisen matkalaukkuni kanssa liikemiesten ja -naisten seassa. VR:n pitäisi kyllä kehittää paremmat säilytystilat isoille matkatavaroille, sillä säilytyskaappeihin ei mahdu keskivertoa isompi matkalaukku eikä sellaista kyllä jaksa nostaa ylös säilöön, tuskinpa ne ritilät edes kestäisi sellaista painoa. Ja turha vihjatakaan, että voisi pakata vähemmän. Not possible. :D

Äiti oli tehnyt niin maukkaan tortilla-aterian! Illan vietin pääasiassa Tiltun kanssa; käytiin kaupassa, saunassa, jutskailtiin ja katsottiin pari jaksoa True Bloodia. Rakastan Tiituskaa <3

Pian lähden kahvilaan lukemaan. Pääkaupunkiseudulla en raaski käydä kahvittelemassa usein, koska kahvikuppi maksaa yhtä paljon, kuin Unicafé -ateriani! Mutta tänään aion nauttia. Ja myöhemmin menen Mummin kanssa kaupungille ja syömään!

Lopuksi: Aamupala on päivän tärkein ateria! Alla tän aamuinen aamupalani, jonka teen iltaisin valmiiksi ja pistän jääkaappiin tekeytymään. Maut korostuvat paremmin ja siitä tulee ihanan mehevä!



Leikkaa kulhoon omena paloiksi, lisää 3 rkl Alpro -soijajogurttia, 1 rkl omatekoista (sokeritonta) omena-päärynäsosetta, 4 rkl sokeritonta müsliä, 1 tl pellavan siemeniä, 1 rkl ruisleseitä ja voila! Maukas aamupala! Täynnä vitamiineja, kuitua, proteiineja ja terveellisiä rasvoja!

Ai ai aai ai ai aiai! iiiiiiiiiiiiiiiiii! tumtumtumtum!

Pää sattuu niin hemmetin paljon nyt et itkettää. Sain nukuttua vasta 3 jälkeen yöllä. Miljoona ajatusta pyöri päässä ja tuntu, et sata ihmistä olis puhunut samanaikaisesti. Join maitoa. Katoin tylsää sarjaa. Luin. Nothing helped. Ja aamulla heräsin aikasin ja joo.

Aamuani piristi tosin omenakaurapuuro, jonka päälle laitoin sikana omatekoista omppusosetta! Namnamnam.

Mun ekat 2 opintopistettä on nyt kasassa, oon nimittäin officially suorittanut TVT -kurssini jee!

Ai hitto tätä päänsärkyy. Pitäis pakata kaikki kamat huomiseks. Aion skipata mun tapaamisen laitoshenkilön kanssa, koska mun on pakko päästä ajoissa kotiin!!! Joten.. laitan sil kohta mailia asiasta.

Ihana pikku piristys odotti kotona, kirje mummilta ja kortti tiltulta! <3

Nyt meen makuulle. Ja joudun peruu leffaan menemisen. ARGH. Se on joka päivä siirtynyt, mutten vaan JAKSA mennä tänään 21 aikaan leffaan, pääsen vast puolen yön jälkeen sit nukkuu ja nyt en moiseen pysty.

Pus o kram till er!

p.s. jag har tänkat at de vore kul att ha en dagbok där jag skriver på svenska. Jag läser svenska bloggar varje dag och kan märka hur min svenska förbättras hela tiden.... Liksom när jag har läst på svenska och börjar skriva min egen blog så känns det nästan lättare att börja skriva på svenska än på finska eller engelska.. ganska konstigt men så e det. Jag har bestämt i alla fall att svenska e definitivt en språk som jag vill gärna satsa på...!

Sunnuntai & soseet

Niin kuin edellisistä kuvista näkyi, Karo toi mulla ison läjän omppuja. Ja vaikka syön omenoita uskomattomat määrät, niin laskeskelin, etten saa mitenkään syötyä niitä kaikkia, ennen kuin lähden Turkuun yli viikoksi. Joten ryhdyin tekemään omenasosetta! Pari kattilallista keitin ja tuli niin namia! Pakkaseen sain monta rasiallista sosetta, jota voi syödä sellaisenaan, laittaa puuron, lettujen, jätskin päälle, käyttää suolaisten ruokien lisämausteena, laittaa pari lusikallista keittoon, tehdä makeita voileipiä, lisätä pirtelöön, jogurttiin tai viiliin, laittaa leipätaikinaan, syödä pullan kanssa (söin pari pullaa lämpimän soseen kanssa, nam!) jnejnejne. The sky is the limit. Itse en ole nirso kuorien suhteen, joten viipaloin ne suoraan kattilaan, sekaan vähän vettä ja kiehumaan! Sitten sauvasekoittimella soseutin ne.

Sain vähän luettua antropologiaa ja sosiologiaa ja nyt palkitsen itseni katsomalla 'Be Kind Rewindia' netistä. Kannattaa rekisteröityä osoitteeseen www.watchXonline.com :iin. Siellä voi katsoa monia eri elokuvia, tv-sarjoja yms ilmaiseksi! Ja on täysin laillinen saitti, tsekkasin henkilökohtaisesti palvelimelta, että se on Suomessa myös laillinen. Joten ei kun rekisteröitymään! :)

Karo tuli kylään!

Jee Hurraaa Jippiii wuhuu!

Heräsin aamulla ja olo oli jo aika paljon parempi. Tarkoitus oli siis mennä leffaan tänään, mutta se siirtyi huomiseen. Sen sijaan Karo tuli kylään! Naurua, kikatusta, kyyneleitä, surua, iloa, pieni riita (niitä on aina, hehheh), syvällisiä keskusteluja, hyviä sutkautuksia, pullaa, teetä, kahvia, omenoita ja ylläreitä! Ihan ku olis joulu saapunut Petran Pikku Poksiin, kun Karo saapui! Sain ison kassin omenoita (varmaan joku 5 kg oikeesti!), tuoretta pullaa (nam, syön parhaillaan!), tuparilahjan ja Atelta ja Karolta ihanan käsilaukun, joka oli löytynyt Aten vintiltä! :) Kiitoskiitoskiitos! Tuparilahjaksi sain runomagneetteja! <3
"Heräsin aamulla ja mul oli niin iso ärtymys ku mua ärsytti niin paljon!" -Karo

> The Woman I Call Sister

The woman I call sister Is someone who is there The woman I call sister Is someone who always cares. The woman I call sister Can make me smile when times are blue The woman I call sister Is someone very true. The woman I call sister By choice, is my best of friend The woman I call sister Will be there till the end The woman I call sister Is the blessing from God above The woman I call sister Is the sister that I'll always love. Marissa Gertmenian

Sänkyelämää

Viimeiset pari päivää olen viettänyt sängyssäni. Appelsiinimehua. Katkarapukeittoa. Kaalipataa. Teetä. Suklaata. Lehtiä. True Blood Season 1 & 2. Omenoita. Porkkanoita. Nukkumista. Hyvällä omatunnolla olen katsonut käytännössä kellon ympäri True Blood -sarjaa, johon koukutuin täysin. En ole fantasiaihmisiä, mutta tämä sarja iski jotenkin. Se on aika groteski, mutta jotain koukuttavaa siinä on. Vampyyrejä, seksiä, mustaa huumoria, hyviä näyttelijöitä ja loistava käsikirjoitus.

Viikonloppu ei siis ole mennyt niin, kuin alunperin suunnittelin. Mutta niinhän se on monen asian kanssa elämässä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Huomenna menen siis vihdoin siihen leffaan, mikä siirtyi perjantaista lauantaihin ja vihdoin huomiseen. Muita suunnitelmia ei ole, ajattelin opiskella. Espooseen päin kävi kutsu, saa nähdä menenkö. Maanantaina aamupäivä kuluu luultavimmin opiskelun merkeissä, sitten on pari viimeistä tuntia TVT:tä ja sen jälkeen suomalaisen sosiologian tutustumiskurssi (jota en diggaile enää). Tiistaina Giddens-piiri, lounas Isabellan kanssa ja pari tuntia antropologiaa (jota diggailen). Sitten HOPS (henk.koht.opintosuunnitelma-tapaaminen) ja sieltä riennän junaan ja kohti Turkua!

PipipipipipipipipipipPIPI

Error error. Miks oon kipee? Kauhee paineen tunne kasvoilla, etenkin otsan ja nenäonteloiden alueella, sydän hakkaa rintaa vasten epänormaalin kovaa, heikottaa ja oon voimaton. Tulin koulusta kävellen kotiin, samalla kauniista syyspäivästä nauttien. Kauaa en ehtinyt kotona olla, kun voimat katos yks kaks. En jaksanut liikkua, laitoin pyjamat päälle, täytin kuumavesipullon ja menin nukkumaan. Heräsin seittemän jälkeen enkä oo tehnyt mitään oikeastaan. Hmph. Juorunut puhelimessa, torkkunut, käynyt turhilla nettisivuilla...

Mutta, positiivisempiin asioihin. Tän viikon työrupeama on takana päin!
-Lähiö -esitelmä CHECK!
-Kansiksen tentti CHECK!
-Äikän tentti CHECK!
-TVT tentti CHECK!

Paljon olis kaikkea kivaa viikonloppusuunnitelmaa plus lukemista, mutta saa nähdä, mihin rahkeet riittää. Suunnitelmani on kuitenkin herätä aamulla terveenä, mutten tiedä toteutuuko se sitten käytännössä.

Nyt takas vaaka-asentoon!

CAA

Carrot Addicts Anonymous
Hei, olen Petra, ja kulutan monta kiloa porkkanoita viikossa.

Muutun pian oranssiks! Itseasiassa must kämmenet ja jalanpohjat on jo oranssihtavat. Mut ku ne on niin hyviä! Jokaisen aterian yhteydessä napostelen vähintään yhden porkkanan. Eilen ostin kaupasta 3 kg säkin, mitä sitä turhaan ostaa niitä pieniä 1kg pusseja, ei ne mihkään riitä!

Eilinen tentti meni ihan jees, etenkin suhteutettuna lukupanostukseeni. Tänään olis sitten vuorossa äikän tentti, aargh.

Eilen olin niiiiiin saamaton ja kuollut koko iltapäivän, mahaa vaan koski ja väsytti eikä mikää huvittanut. Sitten lähdin intervallitreenaa ja body pumppiin ja herran jestas ku mulla oliki sit energiaa yhtäkkiä! Juoksin vaikeammalla tasolla ku yleensä ja vauhti oli 10-11 km koko ajan, ja silti oli sellanen olo, et vois painella ikuisesti! Kun hyvin mennyt pumppi oli ohi teki mieli vielä mennä juoksee maratoni! Mutta menin saunaan pötköttelemään. Hitsit et on kiva huomata huimaa kehitystä! Selkälihakset ja haukkarit ylitti itsensä eilen!

Aamun Hesarissa luki muuten, että Porin uus uimahalli lämmittää vetensä aurinkoenergialla! Hyvä Pori!

Nyt aamupesulle ja valmistautumaan kouluun!

Hups keikkaa

Tänään piti panostaa kansikseen. Paino sanalla piti. Kovat oli aikeet aamulla, vähemmät päivällä ja illalla ne oli kadonnut taivaan tuuliin. Koulussasiisyliopistolla oli ensin mielenkiintoinen keskustelupiiri Giddensissä (Global Inequality- ja Sexuality & Gender- kipaleet), sitten kiva lounastuokio tyttöjen kanssa, minkä jälkeen kyllä laskettiin kansistehtäviä tovin verran Lotan kanssa..Sitten hyvä antron luento ja sieltä kotiin, pyykkäystä, ruokaa ja sitten menin naapurin luo. Kahvittelua, keksejä ja ehkä about vartin verran lukemista, mutta seuraavat pari tuntia tuliki puhuttua ihan kaikkea muuta. Sitten oli taas pyykkäyksen ja pyykkituvan vuoro, joten nyt ei auta muu, kuin mennä niillä tiedoilla, mitä on. Uusinta on aina vaihtoehto!

Aamulla siis se ja illalla body pump! To äikän tentti ja tietokonekurssi (+tentti siellä nöyyy) ja pumppi ja lotta tulee yökylään! Pe luento ja illalla Up! -elokuvaan wuhuu! Lauantaina pitäis urheilla ja opiskella, mutta illalla meen Emman luo relaa <3 Su opiskelua, urheilua ja lepoa. Jotain tais olla Su illalla...mitämitämitä...Karo kylään kenties? Natinatt! Käperryn peittojen alle kuumavesipullon kanssa ja luen hetken vielä tänään kotiin tullutta Geo -lehteä \o/

http://www.geo-lehti.fi/thumbnails/full/0001/00000000001/61/32/6132_cmc_image_1.jpg.cache

Vauvakirjasta iloa!

Kaivoin eilen esiin vauvakirjani, lukion kroniikkani ja vanhan ystäväni-kirjan. Must on niin ihana lukea kaikkia tollasia vanhoja juttuja. Must on niin siistiä huomata, että ne luonteenpiirteet, tavat ja mieltymykset, jotka mulla on ollut alle 3 vuoden ikäisenä, on vieläkin samat. Tässä muutama hauska otos:

7.6.91 Petraa herätellessä: "Mä halun vaan yks kerta täs köllöttää. Mee pois ni mä köllötän."

Petra 12/91: "Miten se voi olla mahdollista, jos telkkarissa sanotaan, että huomenna tulee sade? Mitä, jos ei se vesi tiedä, mitä telkkarissa sanottiin?"

12/91: Puhuttiin Mirrin (kissan) tulevasta leikkauksesta. Jonkin ajan kuluttua Petra alkoi ulvoa: "Minä en ainakaan halua, että multa leikataan munakorit pois."

Must tämä oli kans niin hassu, koska huomaan olevani edelleen samanlainen, niin ärsyttävää kuin se onkin!

"Olen hyvin herkkä loukkaantumaan (~3v). Alan murjottaa, painun lysyyn ja peitän silmäni, jos joku vähänkin toruu minua. Usein juoksen omaan sänkyyni itkemään mieliharmiani - kunnes joku tulee lohduttamaan."

Samoja piirteitä on edelleen havaittavissa, kun suutun tai loukkaannun. Vetäydyn pois ja usein alan itkeä. Ja muutenkin, rankat tilanteet ja ääritunnetilat, kuten ilo, suru, väsymys jne purkautuvat itkuna. Kiitos vanhemmille, kun ovat kirjanneet kehitystäni ylös muistiin!

Selvisi muuten, miksi missasin sen lääkärin vastaanoton eilen aamulla! Eihän se mun herätyskello ollutkaan soinut, ei soinut tänäännkään aamulla. Kännykkä on rikki! Yhyy :(

Tjahas, kohta lähden Giddens -piiriin keskustelemaan muiden kurssilaisten kanssa aiheista "Poverty, Social Exclusion and Welfare" ja "Global Inequality", eli mielenkiintoisia aiheita tiedossa. Sitten lounastelua (Oliviassa ruuaksi pitäis olla juurespataa nam!) ja kansiksen tenttiin lukemista, minkä jälkeen antropologian luento ja sit kotiin pyykkäämään ja lukemaan.

Arkea kai eniten mahtuu elämäämme,
saa siitä silti juhlavan, jos pienet ilot näämme.

Maanantai, se saapui aivan liian aikaisin taas.

Jotain maagista maanantai-päivissä kyllä on... Ne vaan ovat niin usein niiiin maanantai-päiviä. Kaikki tietää, mitä joku tarkoittaa, jos sanoo, että on ollut niiiin maanantai-päivä tai niin maanantai-fiilis...

Tänään mm. nukuin pommiin, missasin lääkärin, myöhästyin luennolta ja unohdin peruttaa jumppatunnin, mistä aiheutu yli 4 euron kustannukset. Sehän on melkein 2 ateriaa :/ Meidän esitelmä meni ihan hyvin tänään ja sen jälkeen tulinkin suoraan kotiin, olin ihan rätti. Sitten kuuden aikaan mentiin Dianan kans kuntoilemaan ja saunomaan, ahh <3 Ihan järkyttävä tä Naantalin tulipalotapaturma. Osaanottoni kaikille siellä olleille, omaisille, ystäville ja muille. Aina kun tällästä sattuu niin muistaa, miten kiitollinen saa olla pelkästä elossaolosta. Tarkoitus oli vielä lukea tänään, mutta taidan mielummin mennä ajoissa nukkumaan. Huomenna on parit luennot ja pänttäystä. Odotan kotiinmenoa! Eli koitan järjestää niin, että menisin ens viikon tiistaina Turkuun. Torstai ja perjantai oonki sitten TYKS:ssä töissä :)

Nyt nukkumaan!

Kuva: http://miamichaela.files.wordpress.com/2009/08/funny-dog-pictures-be-monday.jpg

Ja niin on taas yksi viikko takanapäin...

Meillä oli oikein antoisa Lähiö -tapaaminen Emman, Emman ja Hannan kanssa. Kahvia, After Eightsejä ja Power Pointtia. Powerin tekeminen oli aikalailla mun hommaa ja se olikin eka kerta, kun sellaista tein! Ja sehän oli kivaa! Nyt ymmärrän, miksi ihmiset aina panostaa siihen: sen avulla voi helposti luoda itselleen mielikuvan, että hei, mähän hallitsen nä asiat! Hienoja värejä sinne, hauska animaatio tonne...et voilá!

Lähiön jälkeen olin niin totaalisen ähkyssä kaikkeen paperiin, kirjoihin ja tähän huoneeseen, jossa olen koko päiväni viettänyt, että heitin nopsaa kamppeet kasaan ja ennen ku ehdin mieleni muuttaa suuntasin salille! Tein 20 minsan intervallin ja joku puolisen tuntia lihaskuntoa ja sitten syvävenyttelyä. Päälle vielä suihku ja saunomista, tuli parempi olo! :) Ja tietty sen päälle pitkä puhelu Emmalle, ihanaa et se on jo tervehtymään päin <3

Kauheen nopsaa mennyt taas viikko! Huomenna aamulla on vihdoin mun aika lääkärille, sitten on kansiksen luento, Lähiö -tapaaminen lounaalla, Lähiö-esitelmä luennolla, kansiksen laskariryhmä ja sitten onki jo kello 18!

Nyt iltapesulle ja nukkumaan!

Kun keskitys herpaantuu..

Välillä huomaa, että on jäänyt miettimään joitain asiaankuulumattomia asioita ja keskeyttänyt lukemisen jo useamman minuutin ajaksi. Äsken havahduin siihen, että olin jo aika kauan tutkaillut jalkapohjassani olevaa palovammaa, sen sijaan, että olisin keskittynyt lukemaan. Heh heh. Mutta hyvinhän se jo paranee! Palovamman sain siis astumalla tulikuuman suoristusraudan päälle, auts! Ja tapaturmasta on kulunut jo 1.5 vk aikaa. Mutta, pidemmittä puheitta:
Päätettiin Emmojen ja Hannan kanssa, että kokoonnutaan mun luona tänään tekemään Lähiö -esitelmää. Ei tarvi etsiä sopivaa paikkaa kahviloista (tai maksaa kahvista!) ja saadaan työskennellä rauhassa. :)

Nyt takas muistiinpanojen pariin -->

Mmm...mansikkaa!

Huomenta!

Heräsin yllättävän levänneen oloisena, vaikka vahingossa tulikin valvottua. Näin koko yön unia opettajana olemisesta... Mulla on sellanen olo, että koko tän ajan, kun mua on ahdistanut se, mikä musta tulee isona, niin oikeasti ahdistus on ollut sitä, että in the back of my mind oon tiennyt, että haluaisin opettajaksi, mutten ole uskaltanut tarttua siihen unelmaan kiinni. Ahdistus on tullut unelman tukahduttamisesta ja siitä, etten ole uskonut itseeni.

Tein aamupalaksi omena-kaurapuuroa höystettynä parilla desillä mansikoita, nam! Nyt pitäisi jaksaa vaan keskittyä opiskeluun, mikä jostain syystä tuntuu nyt just hankalalta. Mutta koitan olla stressaamatta. Kunhan ensi viikon torstai on ohi niin sitten helpottaa taas hetkeksi. Mielessä on tällä hetkellä, että voisin mennä kotiin ensi viikonloppuna käymään... kovasti tekis mieli!

Vegaaninen Pasta Bolognese

Reseptivinkki!
Alla eilen kokkaamani vegaanisen pasta bolognesen ohje. Helppo, nopea, maukas, terveellinen ja edullinen!

Kastike:
1 keltainen sipuli
4-5 porkkanaa
1.5 dl soijarouhetta
1 tlk/laatikko Luomu tomaattimurskaa
Ketsuppia
Soijakastiketta
Mausteita: pippuri, suola, valkosipuli, sipulihiutale, kaneli, oregano, kuivattuja yrttimausteita (basilika, ruohosipuli, jne.)

1. Pilko sipuli ja osa porkkanoista pieniksi paloiksi. Raasta loput porkkanat.
2. Kuullota sipuli keltaiseksi öljyssä. Lisää joukkoon porkkana.
3. Kaada joukkoon n. 3 dl vettä ja soijarouhe. Anna tekeytyä hetken.
4. Lisää tomaattimurska, soijakastike ja ketsuppia. Halutessasi voit lisätä hieman makeutta sokerilla tai siirapilla. Anna porista miedolla lämmöllä n. 15 min.
5. Lisää mausteita. Luonnollisesti mitä kauemmin annat hautua, sitä parempaa siitä tulee, mutta käytännössä se on jo valmis!

Keitä pastaa/spaghettia ja raasta edullinen porkkana-kaaliraastesalaatti höysteeksi.

Bon appetit!

Panic

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
hyperventilaatioahistusahistusenehiapuaenopi

Ens viikolla tenttejä. Aloin reilu tunti sitten opiskella. Liian paljon matskua! Ja matikka on ruostunut niin totaalisen paljon ettei mitään rajaa. Mut kunhan läpi pääsisin! :/ Eli pitäis keskittyy kansikseen, lukee äikän tenttiin, tehdä Lähiö-esitelmää ja lukea Giddensiä.

Olin aamupäivän treenailemassa. Ensin intervallijuoksua 40 minsaa ja sen jälkeen body pump -tunti! Nyt kroppa kohtalaisen uupunut!

Mutta nyt...takaisin laskutehtävien pariin -->


(kuva: http://voices.mysanantonio.com/stepfaniebishop/stress-picture-stress-relief-kit.jpg)

Mitä musta tulee isona?

Usein, kun olen lähdössä juhlimaan tuottaa asun valitseminen paljon vaikeuksia. Kokeilen kaikkia mahdollisia asukokonaisuuksia ja vaatteet päätyvät kaapista vinksin vonksin ympäri huonettani. Mutta kaikkia on pakko kokeilla voidakseen lopulta todeta, että se ensimmäinen asu oli paras ja se oikea.

Näin taitaa olla mun tulevaisuuden suunnitelmienkin suhteen, mun "mitä musta tulee isona" pohdintojeni kanssa. Ainahan olen halunnut opettajaksi. Pienestä pitäen olen pyörittänyt kotona leikkikoulua. Jossain vaiheessa hautasin nämä suunnitelmani. Jälkeenpäin, kun mietin, luulen että paluumuutto Suomeen on tämän taustalla. Koin suomalaisen koulusysteemin ja kulttuurin niin erilaiseksi ja vieraaksi, että arvelin etten "pystyisi siihen" (opettamiseen) ikinä. Nyt viimeisen vuoden aikana opettajaksi opiskeleminen on hiipinyt takaisin ajatuksiini ja viimeisien kuukausien ajan tunne on vahvistunut entisestään. Haluan opettajaksi. Ensimmäinen haaveammattini, kuten bileiltojen ensimmäinen asuvalinta, oli se oikea.

Mutta kaikkea muuta on pitänyt harkita siinä välissä. Tämä oli varmasti tarpeellista. Huomaan, miten varhaisteininä kokemani radikaali kulttuurimuutosta seurasi kasvukivut ja rankat teini-iän vaiheet. Lukiossa menestyin erinomaisesti, mutta sillä seurauksella, että uuvuin. Lukion puolivälissä meni kaikki energia siihen, että keskityin selviämään. En ehtinyt pohtia, mitä teen lukion jälkeen. Yks kaks oli ylioppilaslakki päässä ja olin vastikään päässyt takaisin jaloilleni. Peruin osallistuminen Turun kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin, mutta lähetin paperit kuitenkin HSE:n kansainväliseen yksikköön Mikkeliin. Mikkeliin pääsinkin, mutten lähtenyt. Vanhempien kannustamana uskalsin katkaista putken ja pitää välivuoden.

Välivuoden syksyyn liittyy paljon muistoja vahvoista tunnetiloista: tältä eläminen siis tuntuu! Ei ollut deadlineja, sain keskittyä aikuistumiseen, kävin välillä töissä, matkustin Tunisiaan äidin kanssa ja vietin 1. kerran elämässäni kokonaisen kuukauden poissa kotoa toisessa maassa, kun olin Karon luona Skotlannissa. Sitten oli aika hakea opiskelemaan ja koska koin kauppatieteet liian kovaksi ja kaupalliseksi maailmaksi niin päädyin hakemaan sosiologiaa opiskelemaan. Samana keväänä sain kuitenkin Lotan innoittamana inspiraation lähteä Malmöseen opiskelemaan. Kevät meni sosiologian pääsykoekirjojen parissa ja sain paikan Helsingin yliopistosta. Malmö toivotti minut myös tervetulleeksi ja koska kaipasin seikkailua ja jotain erilaista lähdin Malmöseen.

Heti perille päästyäni tiesin, että olin tullut väärään paikkaan. Koin hyvin vahvasti, etten tule sinne jäämään. Äiti kuitenkin lohdutti, että katot millasta on ja jos ei maistu niin tuut takas kotiin. Niin siinä kävikin, mutta hetkeäkään en kadu! Malmössa opin huolehtimaan asioistani ja elämään itsenäisesti ja koin mielettömän seikkailun Lotan kanssa. Tammikuussa olin taas Suomessa ja tuskailin, että mitäs nyt. Hain Skotlantiin 5 yliopistoon lukemaan psykologiaa (kaikikiin olisin päässyt) ja aloin lukea psykologian pääsykokeisiin. Melko pian tajusin, että ei se Skotlanti ole kyllä yhtään se, mitä haluan. Eikä psykologiakaan. Ja koska olin fiksusti pitänyt paikkani Helsingin yliopistossa päätin, että syksyllä muutan Helsinkiin ja alan opiskella sosiologiaa.

Mutta kuten jo sanottu, tunne siitä, että haluan opettajaksi, on vahvistunut. Ja itseasiassa tänään olen tajunnut sen, että nyt kun sen tiedän, niin se on jo itsessään suuri helpotus. Ainakin tiedän, mitä haluan. Nyt kun tiedän toivotun päämäärän, niin on huomattavasti helpompi lähteä kulkemaan sitä kohti, kun valita sokkona polku tietämättä mihin se vie.

Aiemmin olen kokenut epätoivon tunteita. Ikään kuin en voisi valita enää sitä opettajanuraa, kun olen sosiologian valinnut. Näin ei kuitenkaan ole. Vaihtamatta pääainetta minulla on jo mahdollisuus opiskella yhteiskuntatiedon opettajaksi. Se tuntuu mielettömän siistiltä jutulta! En kuitenkaan tiedä varmaksi vielä, haluanko opettaa yläaste- ja lukioikäisille vai toimia luokanopettajana ala-asteella. Tavallaan voin kuvitellani itseni opettamassa innokkaita pikkulapsia ala-astemiljössä, mutta toisaalta pystyn hyvin näkemään itseni myös yhteiskuntatiedon/historian opettajana nuorille. Mutta ehkei minun tänään tarvi sitä tietää. Tällä hetkellä suurpiirteinen suunnitelma mielessäni olisi se, että voisin hakea ensi keväänä luokanopettajan koulutukseen ja katsoa, miten menee. Ja nyt sosiologian suhteen alkaisin kulkea yhteiskuntatiedonopettajan uraa kohti. Mutta sen tiedän, että halun opettaa!

Pyhä Kolminaisuus

Tulin just direkt från stan, jossa mötasin mun rakkaat, ihanat, maailman parhaat yläasteystävät Tanjan ja Ilonan \o/ \o/ \o/ Oli aivan sairaan hauskaa! Luettiin vanhaa kirjista, naurettiin mahat kipeiks, juotiin kahvia Ursulassa (paits tanja kiinalaista vihreetä teetä), hulluteltiin epilepsiakohtauksia aiheuttivilla hulluilla päivillä ja oltiin ihan ku aina ennenkin! Riktig kul! (osv.)

Dags att studera!

Ensin tietoisku: OBAMA VOITTI NOBELIN! Siis joo, Obama on mieletön tyyppi, mut must on vähän aikaista palkita se Nobelin rauhanpalkinnolla, sehän aloitti presidenttikautensakin vasta hetki sitten... "Nobel-komitean mukaan Obama on ponnistellut poikkeuksellisen paljon kansainvälisen diplomatian ja ihmisten välisen yhteistyön puolesta. Komitean mielestä Obama on myös pyrkinyt vähentämään ydinaseita ja antamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta."

Istun paraikaa Alexandriassa ja väsymys iski just ja kunnolla! Eilen oli SOS -sitsit, teemana Mafia! Oli tosi hauskaa, mä oon nyt niiiiin rakastunut 20-lukuun! Aamun luento meni lähinnä illan kuvia katsellessa. Äsken olin Dianan kanssa lounastamassa ja kahdelta meen infotilaisuuteen, jossa kerrotaan, miten voi kouluttautua yhteiskuntatiedonopettajaksi! Voisi olla mielenkiintoista. Saisin yhdistää mun lempiaineet (hissa, yhteiskuntatieto ja ekonomia) ja opettamisen.

Tänä viikonloppuna pitää keskittyä opiskeluun, ensi viikolla 2 tenttiä ja esitelmä. Läähpuuh.

Nyt pari kuvaa eilisestä ja sitten lähden aloittamaan opettajanurani! :D

Sataa sataa ropisee!

Pili pili pom. "Tässä taitaa käydä niin kuin Maija Poppasella..." Näin sanoi kansantaloustieteen lehtorimme, kun hän avasi sateenvarjonsa aamulla Economicumin pihassa hirveessä syysmyrskyssä. Mun iki-uskollinen keltainen sateenvarjo tuntui olevan ainut sateenvarjo katukuvassa, joka ei kääntynyt jatkuvasti nurinperin! Se on kyllä niin hyvä! Aamulla napsautin radion päälle ja siellä päiviteltiin ulkona olevaa syysmyrskyä. En oikein nähnyt ulos, kun oli niin pimeetä, mut onneks varauduin pahimpaan. Siellä meinaan blåsas niin hirrrrveesti! Vedet silmissä tapasin Hannan lasipalatsin kulmalla ja mentiin tuiskeessa laskareihin.

Edessä oli laskareiden jälkeen vielä kansiksen luento... Akateeminen vapaus on kyllä siinä mielessä hyvä, että voit priorisoida asioita. Esimerkiksi tänään päätettiin Hannan kanssa priorisoida lounas. Pakotettiin ittemme istumaan luennolla puoleen väliin, mutta koska se oli taas sellasta, kun yleensä (että kukaan ei tajua mistään mitään) niin tajuttiin, että lähdetään vaan syömään niin pääsee nopeemmin opiskelee itsenäisesti.

En yleensä laske askeleitani, mutta tälläsellä myrskysäällä sitä koittaa valita lyhyimmän reitin ja maksimoida sisällä olon ajan. Mentiin siis Metsätalolta metrolla ensin rautieasemalle ja sieltä maan alitse ylioppilasaukion Unicaféseen! :D Oi tykättiin niin paljon ku ruuaks oli kalakeittoa! Jotenki niin tunnelmallista syödä kuumaa soppaa myrskyisenä päivänä!

Istuttiin ja syötiin ja jutskailtiin kaikkea, minkä jälkeen lähdin metsästämään hiusjuttua huomisille sitseille. Hitsi ku voi olla kallista joka paikassa! Ku ihme pistää 20 euroa johonkin PANTAAN! Saatika kaikkeen siihen muuhun tilpehööriin, jota keskustan kaupat on pullollaan. Iski kauhee ahistus, kun joka paikassa on niin paljon valinnanvaraa ja tavaraa ja päätin että EI. En osta mittää! Teen ite. Menin Tiimariin, missä oli jotkut euron päivät. Löysin tekokukkia eurolla! Mieletön tsägä, ne makso oikeesti joku 6e kappale. Ja tovi sitten askartelin itelleni kukkakoristeen. Siitä tuli must tosi kiva ja hintaa tosiaan vaan euro! \o/ En tiedä sitten, onko asuni mitenkään 20-lukulainen, mutta väliäkö sillä.

Käsittämätöntä, että ostin elokuussa yli sadan euron nahkasaappaat ja jo syyskuun puolella niistä hajosi vetskari. Vein tänään ne suutarille, joka sanoi, että suurimmassa osassa tapauksia on mahdotonta saada rahojaan takaisin tai korjausta kaupan kustantamana. Joten jätin ne korjaukseen, joka tulee maksamaan 30 euroa. Törkeetä!

Nyt oon ollut pyykkiä pesemässä ja lukenut Giddensiä ja tehnyt läksyjä. Ja juonut vanlijateetä ja syönyt After Eightsejä, vaikka kello ei ole tarpeeksi niiden syömiseen. Aika vaan rientää! Tempus fugi. Jatkan nyt taas lukemista ja vähän myöhemmin suuntaan salille hakemaan endorfiinejä! Tunnen nyt jo päivien lyhenemisen kropassani; väsyttää aikaisemmin illalla ja aamulla olen unisempi. Toki kiireiset päivät väsyttävät osaltaan. Näillä keinoilla voi kuitenkin saada lisäenergiaa päivään:

1. Valohoito: Napsautan aina herätyskellon soitua kirkasvalolamppuni päälle. Huomaan, kuinka se herättää, vaikka vielä torkkuisin hetken. Jatkan valohoitoa n. 30 min aamupalan ajan.
2. Liikunta: Harrasta eri liikuntamuotoja (hikijumppia, rullaavaa juoksua, kuntosaliharjoittelua, tanssia, joogaa, pilatesta, jne.) ja parasta on, jos on treenikaveri. Tee treenisessioista ihana kokemus, sauno ja rentoudu salilla olemisen yhteydessä.
3. Ruoka: Huomaan itse, että jos tulee syötyä tosi kevyitä aterioita / paljon välipaloja koko päivän ja jätän kunnon ruokailun väliin, niin asioihin keskittyminen hankaloituu ja vireystaso laskee. Käyn joka päivä syömässä reilun kokoisen ja monipuolisen aterian Unicaféssa. Jokaisella aterialla syön ruuan lisäksi ison salaatin ja juon piimää.
4. Rutiinit: Luo elämääsi hyvää oloa tuottavia rutiineja, kuten monipuolinen aamupalatuokio, jolloin teet jotain mieleistä ja kuuntelet vaikka hyvää musiikkia; iltapalasessio; hemmotteluillat kavereiden kesken; jne.

Nyt jatkan opiskelujani!
Yllä askartelemani hiuskoriste!

Toiminta Tiistai

Oh what a day!Paljon oon tehnyt ja paljon on vielä tekemistä!

Toisin kuin luulin olinkin energinen ja valmis lähtemään salille jo 7 jälkeen aamulla, joten ehdin hyvin vetää tehokkaan 30 minuutin intervalliohjelman juoksumatolla ennen body pumppia. Suosittelen kaikille intervalliharjoittelua. Se on fyysisesti rankempaa, kuin perustreeni. Sen avulla voi kehittää kestävyyttä, tehostaa rasvanpolttoa ja etenkin vahvistaa sydäntä. Oon päättänyt nyt panostaa intervallijuoksuun, sillä vaikka se on rankkaa ja tehokasta, niin se on samanaikaisesti polvelleni ja selälleni lempeämpää, kuin juosta pitkää matkaa tasaisella ja suhteellisen nopealla vauhdilla. Hikihatussa kiiruhdin sitten Porthaniaan Body Pump -tunnille. Otin omat välineeni sekä välineet Dianalle, joka oli matkalla. Kello kävi eikä Dianaa näkynyt. Tunti alkoi ja Dianan paikka vieressäni eturivissä paistoi tyhjyyttään. Liikenne oli ollut niin tukossa, että Diana myöhästyi :(

Päivä meni sitten ripeästi eteenpäin, oli esitelmäkokousta, lounastusta (kasviswrappeja!), kansiksen läksyjen tekoa ja mielenkiintoinen antropologian luento. Sieltä kotiin ja ruokaa ja opiskelua.

Alkupäivä oli aika, kiitos endorfiinien, aika ylikierroksilla menemistä. Samantien kun kävelin kotipihaan niin mielentila vaihtui. Alkoi väsyttää ja tuli 'mua-ei-huvita-mikään' olo. Menkat? Kulman takana odottava talvi? Syys-blues (niin kuin Emma sen määritteli)? Päätin ignoorata tunteen enkä antaa sen päästä valtaan. Life is a rollercoaster just got to ride it. Kyse ei ole siitä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siitä, miten asennoidut siihen, mitä sinulle tapahtuu. Elämää ei voi ennakoida. Koskaan. Kotiovella odotti kuitenkin yllätys, joka toi hymyn huulilleni. Pahvipaketti odotti oveni edessä. Tunnistin heti käsialan: Äiti! Ja siellä odotti tämän syksyn uudet lapaseni, iki-ihanat!

Hymy huulillani join teetä ja keräsin voimia alkaa opiskella taas. Haukkasin omenaan ja samantien tuli ihan hirveen iso rakkauskiitollisuusiloisuustunnemyräkkä. Mietin Emmaa. (Me jaetaan käsittämätön rakkaus omenoihin, muun muuassa) Ja sitä, miten onnellinen, iloinen, iiih happyhappyhappy can't believe it oon siitä, että oon tavannut Tellervo-Emmaseni. Rakas ystävä, ihan ku oltais aina tunnettu.

Dags att träna!

Hitsit, että päivät lyhenee nopeasti! Vähän aikaa sitten oli vielä valoisaa aina, kun heräsi. Nyt ulkona on edelleen pilkko pimeetä. Kahvit on juotu ja ruissarit syöty ja piakkoin suuntaan keskustaan treenaamaan Dianan kanssa. Tänään vuorossa siis body pump! Oltais haluttu vetää kunnon kardiosetti ennen sitä, mutta näin aamuvarhain pitäisi hinnata salille melko aikaisin, että ehtis. Varsinkin, kun sali ja body pump ovat eri rakennuksissa. I alla fall, ihana aloittaa aamu treenillä!

Kuva: http://houseofdoom.wordpress.com/2009/05/21/pump-it-up/

Vi hörs lite senare!

Relax, take it eeeeeeaasy!

Huh, onpa pitkä päivä takana! Aamulla heräsin kuudelta ja kahdeksalta tapasin Emman Metsätalolla ja pian tulikin muut tytöt ja työstettiin ensi viikon esitelmää. Sen jälkeen istuin pari tuntia taloustieteen luennolla, sieltä lounastamaan Emman kanssa ja sen jälkeen suoraan (myöhässä) TVT (tietokone) -kurssille. Olin ihan poikki siinä vaiheessa, mutta vielä oli edessä lievästi sanottuna rankat pari tuntia sosiologian luentoa... Mentiin Emman kanssa vielä luennon jälkeen pölyiseen maanalaiseen valtiotieteiden laitoksen kirjastoon, oi oi. Vuoden -83 lehtiartikkeleita kopioimaan. Sitten kotiin ja luin kyseisiä kopioita ja söin samalla. No, hetki kului sitä tehdessä ja sitten olikin jo taas kiire. Juoksin pysäkille ja pian olinkin juoksumatolla intervallitreenamassa. Diana -raukka unohti lenkkarit kotiin, joten hän jäi lukemaan salin ulkopuolelle sillä välin, kun mä treenasin. Vitsi saan voimia siitä, et pääsee taas urheilemaan! Treenin jälkeen saunottiin Dianan ja Marthan kanssa piiiiiiiiiiitkäään ja puhuttiin miesongelmistamme, heh heh. Oli ihanaa.

Hirveesti on kyl tekemistä yhtäkki! Lukemista riitää loputtomiin. Mutta päätin nyt, että lasken rimaani enkä aio stressata. Tarvin aikaa myös muulle, kuin lukemiselle. Haluan nyt aloittaa treenisyksyn kunnolla (meillä on Dianan kans hyvät suunnitelmat) ja take it easy. Joten huomisen esitelmäasiat on tekemättä, koska lähdin treenaamaan, mutta aion mennä sinne sen matskun kanssa, mitä mulla nyt on kasassa. Aina ei tarvi olla valmista. Ihanan vapauttavaa!

Nyt pakkaan kamat huomista varten. Aamulla ensin body pump Dianan kanssa, sitten 10.15 esitelmäkokous, sen jälkeen lukupiirin lounastapaaminen ja klo 14.15-15.45 antropologian luento. Joten nyt tarvin unta!

Natinatt.

Early morning...

Ja jälleen kerran on maanantai ja uusi viikko edessä!
Viikonloppu meni nopeasti enkä saanutkaan mitään opiskeluun liittyvää tehtyä. Lauantaina olin jumpassa, Unicaféssa syömässä (long story) ja sitten pidin lepoillan kotona, mikä tuli tositarpeeseen. Nukuin sikeästi myrskyisen yön läpi ja sunnuntaina... Sanotaan niin, että sunnuntaina alkuosa oli mulle henkilökohtaisesti traumaattinen. Mutta ei siitä täällä sen enempää.

Sunnuntain loppuosa sen sijaan oli kerrassaan ihana! Ensin olin vetää kunnon treenit Dianan kanssa, sitten Lotta tuli 1. kertaa mun luo. Syötiin sipulikeittoa ja sämpylöitä ja kurottiin kiinni kuulumisia. Oli kiva ylläri vastassa, kun tulin Lotan kanssa tänne: keittiön katto murentuneena lattialle --> yläkerrassa vesivahinko. Juoksin ylös pimputtamaan ovikelloa, nobody home. Soitin HOASille ja 1.5h (!!!) päästä huoltomies tuli ja kävi ilmi, että viikonloppun myrsky oli koetellut kattoamme ja vesi valunu peräti kahden asunnon läpi. Tänään aloittavat sitten remonttityöt.

Heti kun Lotta lähti tuli seuraava vieraani, rakas ihana Emma. Emma oli täällä melkein 23 asti, juteltiin, naurettiin, terapoitiin, syötiin croissantteja, omenoita, porkkanoita ja katottiin randomeja blogeja ja youtube -videoita (:D). Nyt olen taas hereillä lyhyeen yöunen jälkeen ja pian lähden yliopistolle. Tiedossa kiireinen päivä:

8-10 Esitelmäkokous
10-11.30 Kansantaloustiede
12.15-13.45 TVT -kurssi
14.15-15.45 Sosiologian tutustumiskurssi
--> Kotiin, syö, hae treenikamat
18.45-> Workout, showers + sauna with Diana
--> Kotiin nukkuu

Have a nice day!

lavvantai!

Huomenta päivää!

Tulin reilu tunti sitten kotiin Espoosta Emman luota. Oli ihanan chilli ilta: telkkua, leffaa, vihanneksii&dippiä, sairaasti omenoita (rakastetaan niitä), teetä, mehujäitä, juttelua, hiustenvärjäystä...Herättiin kasin aikaan, juotiin aamuteet ja lähdin takas Helsinkiin.

Nyt oon lähdössä testaamaan aerofittiä (aerobicin ja lihaskunnon yhdistelmätunti), minkä jälkeen ajattelin mennä Unicaféseen syömään ja lukemaan Giddensiä. Kotona olis niin paljon tekemistä nyt, että en pysty täällä keskittymään lukemiseen. Tällä viikolla Hesarissa oli professional organizereista artikeli ja tuli mieletön into järjestää kaapit ja paperikasat uuteen uskoon. MUTTA on muutakin, tärkeämpää, tekemistä. Joten on pakko ottaa etäisyyttä kotikoloon. Itsekuri ei muuten riitä sanomaan ei, kun sormet syhyy järjestämään.

Illalla olisi kolmet karkelot, joista valita: Karon luona kuujuhlat, Hannan luona sosiologien illanistujaiset ja Dianalla mexico-tuparit. Mutta luulen, että jos menen johonkin (epäilyttää tällä hetkellä, kun olen niin kertakaikkisen väsynyt) niin menen Hannalle! Mutta fiilispohjalta, jotenkin tuntuu, että yks ilta itelleen ei myöskään olisi huono vaihtoehto.

Mutta nyt kohti jumppaa!

TGIF

Ihanaa, että on vihdoin perjantai ja Petran ja Emman relausilta edessä! Herätyskello soi 6.40 ja menin suoraan sängystä pyykkitupaan viikaamaan lämpimiä ja puhtaita vaatteitani. Pakkasin kamppeet ja aamupalan mukaan ja lähdin ulos kylmään kohti Porthaniaa ja kello kahdeksan joogaa. Oli rentouttavaa ja vähitellen kroppakin alkoi herätä. Mieli sen sijaan on melko väsynyt -vieläkin. Treffasin joogan jälkeen Emman ja mentiin luentosaliin lukee Hesaria ja syömään aamupalaa. Luennon jälkeenhän mun piti mennä salille, mutta Dianalle tulikin muuta menoa, mikä oli mulle pelastus, nimittäin energiaa treenaamiseen ei taida löytyä tänään. Nyt siis otan lepoa, juon kahvia ja lämmittelen söpön kuumavesipulloni kanssa <3 Kello 14 treffaan äidin ja menemme Zucchiniin perjantailounaalle!
xx