Kaikki oli valmiiks laitettu aamua varten: vaatteet esillä, reppu pakattu, eväät tehty. Tarkoitus oli olla tehokas hela dagen. Sitten unohdin puhelimen ratikkaan. Mitä seurasi avun etsiminen, sitten DNA:lle soittaminen ja asiakaspalvelujonossa jonottaminen, sitten soitto ratikkainfoon ja sitä kautta jäljitettiin puhelinta, seuraavaksi yli 1h pakkasessa oikeeta ratikkaa odotellessa (puhelin oli siis löytynyt, mutta 1. kerran ku ratikka meni ohi en tajunnut, että se oli oikea ratikka, koska se oli vaihtanut numeroaan...), sitten olin tunnin myöhässä luennolta, hedari pahenee, seuraavaksi myöhästyn laskareista, siellä oon semisti kujalla muutenkin, sitten on niin huono olo et pakko tulla kotiin, missaan iltapäiväluennon siis. Joten jää treenitki väliin. Ja jää illan opiskelijatapahtuma väliin. Ylläoleva kuva demonstroi, miten monday just hit me in the face:
Monday to me: "In yo face, motha fuckaaaa, in yooooo face!"
Koitin päättää, et its all about how I react to what happens to me, not what happens to me. Joten kun huomasin, että puhelin oli hukassa, päätin et nyt pitää toimia eikä murehtia. Sitten iloitsin, että se löytyi. Mutta somedays, you're just too god damn tired to feel appreciation, know what I mean? Joten tänään aikasin nukkumaan, ja huomenna koitan uudestaan!
Image: http://p-images.veoh.com/image.out?imageId=media-v1393892SPGCpfzj1197293366.jpg
Monday to me: "In yo face, motha fuckaaaa, in yooooo face!"
Koitin päättää, et its all about how I react to what happens to me, not what happens to me. Joten kun huomasin, että puhelin oli hukassa, päätin et nyt pitää toimia eikä murehtia. Sitten iloitsin, että se löytyi. Mutta somedays, you're just too god damn tired to feel appreciation, know what I mean? Joten tänään aikasin nukkumaan, ja huomenna koitan uudestaan!
Image: http://p-images.veoh.com/image.out?imageId=media-v1393892SPGCpfzj1197293366.jpg
vähä sama fiilis, sori en jaksanu lukee koko postaust... oon niin KUOLLU
VastaaPoista